Teksti: Sirpa Mäkinen.

Vuosi 2020 on ohi. Jälkiä jäi hyvässä ja pahassa itse kullekin. Toisille polut ovat olleet kivikkoiset ja liukkaat, jopa kohtalokkaat. Toisia polut ovat kuljettaneet arvopohdintojen ja ihan konkreettisestikin luonnon ihmeiden äärelle. Itse olen ollut onnekas, kun olen saanut tehdä etänä ja läsnä sekä työohjaus- että terapiatyötä niin, ettei aikaa kirjoittamiselle ole jäänyt muiden elämän velvoitteiden lisäksi. Olen tehnyt järjestelyjä sen suhteen, että tänä alkavana vuonna minulla on entistä enemmän aikaa kohdata vanhoja ja uusia asiakkaita sekä ihmetellä elämää ja kirjoittaakin. Palveluiden kasvava kysyntä herättelee pohtimaan, että monet ovat oikeasti aika yksin ja kovilla juuri nyt, todennäköisesti lähitulevaisuudessakin. Kyse voi olla osin siitä, että pysähtyminen on mahdollisuus havahtua ja hakea myös apua. Kaatuminen on perin inhimillistä näillä liukkailla keleillä. Karjua ja kirotakin pitää, jos siltä tuntuu. Tiedän kokemuksesta.

TOIPUMISEN TARINAT

Tämä joukkopysähtymisen aika ja koronakamppailu ruokkivat myös sankaritarinoita, joissa päähenkilöt kaatuessaan nousevat hiukan vain roskia vaatteista pudistellen taas uuteen, entistä lennokkaampaan juoksuun. Kaikilla tukijoukkoja, ratkaisumalleja ja selviytymiskuntoa ei ole valmiina samalla tavalla. Vaikka niitä voi vahvistaa esimerkiksi terapeutin tai työnohjaajan kanssa, haluaisin viljeltävän myös toisenlaisia tarinoita. Sellaisia, joissa sankari saa kaaduttuaan rauhassa ilman ”Näkiks kukaan?” -häpeäreaktiota tunnustella, menikö paikat rikki, tai miten ja mihin suuntaan kannattaa lähteä kulkemaan. Näin koettelemuksista alkaa kasvaa kiireettä uutta. Juoksu ei enää kenties kulje samaan malliin kuin ennen, mutta kävellenkin pääsee eteenpäin.

TOIVO TUNNEKOKEMUKSENA

Vuodenvaihteen lounaspöydässä lapsen ”Mikä on sun toivo uudelle vuodelle?” –kysymys tuntuu näihin pohdintoihinkin liittyen osuvalta. Siihen ei minusta voinut vastata, että ”parempi terveys” tai ”uusi liiketila” niin kuin perinteiseen toive-kysymykseen alkavan vuoden toivomuksista tai haaveista. Toivo ei ole ”heti mulle” ratkaisu tai ”sitku” määränpää, vaan ”nytku” tunnekokemus, jota tarvitsee jo siellä polun varressa kontatessa. Suomi-sanakirjan mukaan toivo on ”harrasta odotusta tai luottamusta siihen, että jotain suotuisaa tapahtuu”, vaikkei vielä matkalla tiedä ihan varmaksi aina määränpäätäkään. Toivon herättäminen tai vahvistaminen on ratkaisukeskeisen työskentelyn ydintä ja punaista lankaa. Toiveista ja jopa ihmeistä puhuminen terapia- tai työnohjaustapaamisen aikana vahvistavat myös toivoon kiinnittymistä ja toipumista.

 

TOIPUMISEN TUKENA

 

Kompuroinneista, vaikeista elämäntilanteista tai sairauksista toipuminen ei ole vain terapeutin ja yksilön asia tai sen ansiota, millaisen henkisen perinnön on lähisuhteissaan saanut. Toipumiseen vaikuttavat ympäristössä kerrotut tarinat, ihanteet ja asenteet. Maaston, palvelurakenteiden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon, pitää olla myös suotuisa kaatua, havahtua, hengähtää, nousta ylös ja jatkaa matkaa omalla, kenties ihan uudella tyylillä. Erästä kouluttajaani lainaten yksittäinen terapeutti, valmentaja tai työnohjaaja voi olla tällä matkalla karttana ja kompassina, mutta asiakas valitsee itse sen, miten hän niitä käyttää.

Toipuminen, uusien suuntien ja ratkaisujen muotoutuminen eivät ole aina elämän helpoimpia rasteja – ei edes meille ratkaisukeskeisyyden ammattilaisille. Näinpä pyrin olemaan paljon puhutun toivonkin äärellä nöyrä, kärsivällinen ja salliva, sitä kun ei voi pakottaa. Joskus on myös valittava reitiksi ”pienimmän kärsimyksen tie”: teot tai tekemättä jättämiset, jotka tuottavat itselle tai läheisille mahdollisimman vähän vaurioita. Haastavassa maastossa eteenpäin kuljettavat omien tunnekokemusten ja ajatusmallien tutkiminen sekä polun varrella olevan kauneuden huomiointi ja voimavarojen kohdentaminen siihen, mihin itse voi vaikuttaa.

Hyvää matkaa Sinulle vuoteen 2021!

 

Soliseva logo kansikuvassa

 

Soliseva – Sirpa Mäkinen

Terapia, työnohjaus, valmennus, kehittäminen

 sirpa@soliseva.fi, p. 044 2937 773

 www.soliseva.fi