”Syystuuli puhalsi niin kylmästi ja voimakkaasti, että otteeni alkoi irrota puusta. Tuuli tempaisi mukaansa, ja yhteinen matkamme kohti tuntematonta alkoi. Tuntui upealta lentää jo kylmässä, mutta kirkkaassa syysaamussa, ja katsella, kuinka kiireiset ihmiset riensivät täpötäysillä busseilla työpaikoilleen… suloista oli katsella, kuinka lapset leikkivät puistossa ja kuinka vanhukset nauttivat elämästään, vakka toisilla se oli jo kuihtunut lopuilleen…, Ikkunoista saatoimme nähdä, kuinka ihmiset levättyään heittäytyivät nauttimaan olostaan ystäviensä kanssa. Kaikki, mitä näimme, ei ollut kaunista. Toisaalla ihmisillä ei ollut ruokaa, ei ystävää, joka välittää, ei kotia eikä oikeastaan mitään, mitä voisi menettää… Surullista oli nähdä, kuinka lapset juoksivat yön pimeyteen pois kotoaan, koska siellä riideltiin … Toisten asiat ovat hyvin ja toisten huonosti… mutta miten minä pieni keltainen lehti, joka mädännyn metsään tai takapihan kompostiin, voin auttaa monia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua? Miten minä korvissasi suhiseva ja kylmänä takistasi läpipuhaltava syystuuli voin ymmärtää ja rakastaa huomiota ja ymmärtämystä kaipaavaa?”

Halu kirjoittaa – idea blogista

Näin kirjoitin seiskaluokan äidinkielen aineeseen, en vieläkään osaa oikeita vastauksia kysymyksiin, vaikka vuodet välissä sekä opinnot ja työ monenlaisten ihmisten parissa sossualalla, järjestöissä, mielenterveys- ja valmennuspuolella ovat luoneet uskoa ihmisten omiin voimavaroihin, muutosten mahdollisuuteen ja omaan tekemiseenkin. Aito kiinnostukseni tarinoita ja kirjoittamista, ihmiselon iloja ja suruja sekä yhteiskunnallisia teemoja kohtaan on säilynyt läpi vuosien. Näiden ympärillä liikehtii myös tämä uusi Solisevan blogi. Kokoan tänne yksin ja yhdessä vieraskynäilijöiden kanssa kokemuksia ja pohdintoja ”siitä, mitä mä nään, ja mitä tunnen sisällä pään” (Eppu Normaali 1985). Erään terapia-asiakkaan palautetta lainaten ”vähän höpsähtäneenä” ihmettelijänä en pysty enkä halua itse suunnata blogia tietynlaisille lukijoille tai käsittelemään vain rajattuja aiheita, vaikka se ehkä antaisi ulospäin selkeämmän ja ammatillisesti pätevämmän kuvan. Siispä toivon, että nimensä mukaisesti Solisevan blogi etenee liplatellen, ja lukija voi poimia sieltä täältä itseään eniten koskettavia juttuja ja uutta avaavia ajatuksia. Voit kirjoittaa myös omia ajatuksiasi teksteistä kommenttikenttään, osallistumme itsekin keskusteluun aina ehtiessämme. Kommenteissa arvostamme hyvää makua, kannustavaa puhetta ja uutta luovia ideoita, toki tarvittaessa myös poistamme asiattomuudet.

Solisevan tarina alkoi vuonna 2016

Soliseva on paitsi tämän blogin nimi myös yritykseni, jonka tarina alkoi nykymuodossaan kevätpurojen aikaan 2016. Soliseva toteuttaa monipuolisia hyvinvointi- ja kehittämispalveluja ratkaisukeskeisesti tarinoita, luontoa ja yhteistoiminnallisuutta hyödyntäen. Soliseva -nimi kuvaa ajatusta siitä, että elämässä voi päästä eteenpäin pienen virtaavan veden lailla tarvittaessa kiviä kierrellen ja ympärillä routivasta maasta huolimatta. Solisevan palveluihin voit tutustua täältä, ja palautetta blogista tai yhteydenottopyynnön voit jättää tänne.

Solisevia lukuhetkiä toivottaen;

Sirpa 

Soliseva logo kansikuvassa

Soliseva – Mielen liikettä ja uusia taitoja!

p. 044-2937773, info@soliseva.fiwww.soliseva.fi

www.facebook.com/soliseva.fi, www.instagram.com/soliseva.fi